Tämä bloggaus käsittelee virhettä, jonka liian moni – ehkä jopa suurin osa vähemmän kokeneista haastateltavista – tekee, kun on päästy toimittajan haastateltavaksi ja haastattelun lopputuloksena on syntynyt juttu, jonka sävy ei ihan miellytä.
Tätä virhettä kannattaa välttää, koska jos sorrut siihen – ja varsinkin jos sorrut siihen toistuvavasti – tulet helposti pilanneeksi mahdollisuutesi luoda hyvät mediasuhteet. Ja tästä seuraa se, että toimittajat eivät enää soittele sinulle, kun he haluavat tietoja erikoisalaltasi. He soittavat mieluummin esim. kilpailijallesi.
Vältä tätä mokaa
Kyseinen virhe, jota itse näen esim. somefiidissäni jatkuvasti, on tämä:
Kun toimittaja on haastattelunsa pohjalta kirjoittanut jutun, joka ei ihan kaikin puolin imartele ja miellytä sen tietolähteenä haastateltua henkilöä, tämä haastateltu henkilö ryhtyy julkiseen hyökkäykseen toimittajaa tai koko tiedotusvälinettä vastaan.
Tyypillisesti juttuun pettynyt haastateltava syyttää toimittajaa totuuden vääristelystä (jutun virheitä mitenkään erittelemättä), ja siitä että ”lausumani on irrotettu asiayhteydestään” (kertomatta, mikä se asiayhteys sitten oikein on).
”Harkitsen oikeustoimia” – harkitse mieluummin, mitä julkisesti sanot
Varsin tavallinen kommentti on sekin, että ”harkitsen oikeustoimia lehteä vastaan asianajajani kanssa” (99,999% näistä uhkauksista eivät johda oikeustoimiin, koska toimittajat tietävät mitä tekevät ja kynnys lehtijutun aiheuttamalle oikeusjutulle on erittäin korkea Suomen kaltaisessa lehdistönvapauden mallimaassa).
Jos sinusta tehdyn jutun sävy ei miellytä, mutta jos silti toivot saavasi hyvät mediasuhteet ja mediahuomiota toistekin, älä kiukuttele jutusta julkisesti. Älä syytä lehteä virheistä ja vääristelystä äläkä uhkaile sitä oikeusjutulla ilman PAINAVIA perusteita.
Painavat perusteet ovat olemassa, jos jutussa todella on jokin törkeä virhe, jonka voit todistaa virheeksi ja joka aiheuttaa sinulle ihan selvää vahinkoa. Silloinkaan julkinen avautuminen toimittajan töppäilyistä ei välttämättä ole paras ratkaisu, koska tiedotusväline on velvollinen korjaamaan virheensä oikaisulla.
Joissain tapauksissa voit myös vaatia saada julkaista kyseisessä tiedotusvälineessä oman vastineesi.
Sen sijaan julkinen kiukuttelu ei useimmiten johda mihinkään haastateltavan kannalta hyvään lopputulokseen.
Näin vältät tuon mogan
Toki on ihan inhimillistä suuttua, jos itsestä kertova lehtijuttu antaa itsestä ihan erilaisen kuvan kuin miten itse itsensä näkee. ”Häväistysjutulta” tuntuva juttu (joka ei luultavasti ole muiden näkökulmasta varsinainen häväistysjuttu vaan ihan normaalia, kriittistä journalismia) vituttaa. Kukaan ei halua julkista nöyryytystä.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että toimittajat tekevät vain työtään ja mitä todennäköisemmin heillä ei ole mitään henkilökohtaista sinua vastaan. Heidän kriittisyytensä olisi samassa tilanteessa kohdistunut samalla tavalla keneen tahansa muuhun.
Luultavasti tuo kriittinen artikkeli ei ole kellekään muulle niin iso asia kuin jutun kohteena olleelle henkilölle itselleen. Satunnaisen lukijan näkökulmasta se on vain yksi juttu päivän satojen juttujen virrassa. Juttu unohtuu pian, kun infotulvassa vyöryvät vastaan uudet aiheet.
Siksi on parasta nukkua yön yli (jos pystyy) ja käsitellä harmituksensa puhumalla siitä esim. ystävien tai terapeutin kanssa – ei julkisesti esim. sosiaalisessa mediassa.