Minulta on toisinaan esimerkiksi luentojeni yhteydessä kyselty, onko kaikki julkisuus hyvää julkisuutta. Mielestäni ei todellakaan.
Mieti nyt vaikka Siniä, joka menetti aviomiehensä ja joutui työstäänkin ”sivuun” (eli irtisanottiinko vai mitä, älkää kysykö) osallistuttuaan Big Brotheriin. Muistele tai googlaile, mitä julkisuus teki Esperi Carelle, SIG-yhtyeen Matti Inkiselle, Mika Myllylälle tai Johanna Tukiaiselle.
Julkisuuteen liittyy monenlaisia riskejä, vakaviakin. Riskit kasvavat huomattavasti sillä, joka pyrkii julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä, ehkä luottaa liikaa poikkeukselliseen kykyynsä hallita julkisuutta eikä ymmärrä, miten julkisuus oikeasti toimii.
Jos olet saanut päähäsi tavoitella julkisuutta, kannattaa tähdätä nimenomaan myönteiseen julkisuuteen ja samalla vältellä kielteistä. Mitenkö? Siitä kerron perusteellisesti kirjassani Ansaittu julkisuus – kaikki olennainen mediaviestinnästä. Ja vielä perusteellisemmin julkisuudesta puhuvat haastateltavani, joilla on jopa vuosikymmenien kokemus julkisuudesta: Esko Valtaoja, Mikko Hyppönen, Sini Harkki, Osmo Kontula, Katleena Kortesuo…