Moni kirjoittaja valitsee mielellään sivistyssanan eli vierasperäisen sanan, vaikka sille olisi olemassa kotimainen vaihtoehto. Hän kenties uskoo, että vierassanat kuulostavat trendikkäämmiltä, kansainvälisemmiltä tai asiantuntevammilta kuin kotoisammat vastineensa.
Siksi kirjoittaja kirjoittaa ”primääri”, vaikka hänen tarkoitustaan palvelisi yhtä lailla sana ”ensisijainen”. Siksi hän kirjoittaa mieluummin ”konventio” kuin ”käytäntö”; mieluummin ”globaali” kuin ”maailmanlaajuinen”.
Niin fiiniltä kuin vierasperäinen sana saattaakin omissa korvissasi kuulostaa, se vaikeuttaa viestisi ymmärrettävyyttä, jos kohderyhmäsi muodostuu tavallisista, suomenkielisistä ihmisistä.
Mieleen jäi eräs bisnes- ja markkinointialan kirja, jossa vilisi sanoja ja ilmauksia kuten divisioona, positio, fokus, evaluoida… Lisäksi siinä oli trendikkäitä mutta vaikeasti ymmärrettäviä sanoja ja ilmauksia kuten brändiakselisto, asiakasrajapinta sekä hyödykkeiden infrastruktuuri.
Olen aika varma, että iso osa näistä olisi voitu ilmaista jollain kansantajuisemmalla tavalla.
Tuo kirja jäi minulta kesken, eikä siitä mitään myynti- ja arvostelumenestystäkään tainnut tulla. Kirjoittaja ei ainakaan minun silmissäni profiloitunut asiantuntijana vaan tyyppinä, joka vähän liian kovasti yrittää profiloitua asiantuntijana.