Sanajärjestyksellä on merkitystä. Esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka. Valitaan niistä yksi, jonka satuin hiljattain bongaamaan vihreiden mepin Ville Niinistön Facebook-seinältä.
Niinistö kirjoitti:
”Kiina ilmoitti tavoitteestaan olla hiilineutraali vuonna 2060 YK:n yleiskokouksessa.”
En tarkoita saivarrella inhimilliselle virheelle. Totean vain, että jouduin peruuttamaan silmilläni parikin kertaa virkkeen alkuun ennen kuin hahmotin, mitä siinä yritetään sanoa.
Kyse tuskin lopultakaan oli siitä, mitä tuo lause ensi lukemalla tuntui sanovan – että Kiinan tavoite olisi olla hiilineutraali nimenomaan YK:n vuoden 2060 yleiskokouksessa.
Luultavammin Kiina ilmoitti YK:n yleiskokouksessa, että se aikoo olla hiilineutraali vuonna 2060.
Teksti pitäisi yleensä pystyä ymmärtämään kertalukemalla. Jos haluat lukijan pysähtyvän tekstin äärelle, tee se hallituilla tehokeinoilla, älä heikentämällä tekstin ymmärrettävyyttä.
Sanajärjestys on yksi asia, jolla sitä ymmärrettävyyttä voidaan edistää – tai heikentää.