Jos jonkin byrokraattisen prosessin kulusta tai sen tuloksena syntyneestä asiakirjasta on tiedotettava tavallisille kansalaisille, se on parasta tehdä sillä kielellä, jota tavallinen kansa ymmärtää.
Jos alkuteksti (talousarvio, esityslista tms.) on kuivaa virastojargonia, se on syytä ”kääntää” kansankielelle. Poistakaa päätösprosessin vaiheisiin viittaavat koodit, lakitekninen erikoissanasto ja niin edelleen.
Tässä pari vinkkiä, jotka saattavat helpottaa kapulakielisen tekstin kääntämistä selkosuomeksi.
- Yritä eläytyä vastaanottajan asemaan. Yritä ajatella asioita hänen näkökulmastaan. Tiedotteiden kieli on usein käsittämätöntä siksi, että se on tehty organisaation näkökulmasta; kirjoittaja on ehkä tiedostamattaan miettinyt, miten selittäisi asian jollekin kollegalleen.
- Mieti, miten selittäisit asian ystävällesi. Puhuisitko ystävällesi ”hyvinvointipalvelusta”? Et, vaan esimerkiksi neuvolasta. Kertoisitko ”pienten lasten varhaiskasvatusyksiköstä”? Et, vaan päiväkodista.
- Unohda markkinointi. Muista ero sen ja viestinnän välillä. Esimerkiksi kuntien viestintään alkoi ilmestyä markkinointiin viittaavaa sanastoa 1990-luvun lopulla. Tuolloin kuntien viestinnässä alkoi esiintyä muun muassa sloganeita kuten ”tule ja viihdy kirjastossa”. Tämä oli muutos huonoon suuntaan, sillä markkinointikieli syö tekstin luotettavuutta, ja juuri luotettavuus oli aiemmin kuntien viestinnän vahvuus.
Hyvästä tiedotekielestä kerron lisää kirjassani Ansaittu julkisuus…