Arvatkaapa, paljonko jännitin etukäteen sitä, saako Ansaittu julkisuus -kirjani itse minkäänlaista ansaittua julkisuutta? Paljon!
Loppujen lopuksi esikoisteokseni on vain yksi kymmenistä tänä vuonna suomeksi julkaisuista bisnes ja markkinointi -kategorian kirjoista. Harva niistä saa minkäänlaista mediahuomiota, koska niissä ei ole skuuppeja tai muuta yhteiskunnallisesti merkittävää. Sellaista ei ole minunkaan kirjassani, sillä halusin palvella lukijaani tekemällä hänelle mahdollisimman käyttökelpoisen teoksen – en paljastuskirjaa.
Silti se, että mediahuomion tavoittelussa opastava kirja olisi jäänyt täysin vaille mediahuomiota, olisi tuntunut klassiselta suutarin lapsella ei ole kenkiä -tilanteelta. Vähän kuin jos personal trainerin oma kroppa ja liikkuvuus toisivat mieleen Haamujengin Marsipaanimiehen (JVG = jonnet voi googlaa). Tai jos keskivertoperussuomalainen esitelmöisi älyn ja sivistyksen merkityksestä poliittisessa päätöksenteossa!
Tälle kirjalle on lopulta käynyt ihan hyvin, mitä tulee ansaittuun näkyvyyteen. Tässä käyn läpi, millaisissa julkaisuissa ja asiayhteyksissä kirja on ollut esillä ja miten sinne on päädytty. Tarina sisältää opetuksia, joita saatat voida hyödyntää omassa PR-työssäsi, arvoisa lukija.
Journalisti julkaisi toukokuun lopussa esseeni, jossa väitän, että meillä viestintäalan osaajilla on liikaa valtaa journalistisiin sisältöihin. Jutun varsinainen aihe oli mielipiteeni ja perusteluni sille, mutta jutun lopussa sentään mainittiin, että kirjoittajalta on pian tulossa tietynniminen kirja. Toki on vähän siinä ja siinä, voiko tätä luokitella ansaituksi näkyvyydeksi, koska juttu ei syntynyt perinteisen mediaviestinnän seurauksena vaan myin idean toimitukselle niin kuin freelance-journalisti yleensäkin ideoitaan myy ja kirjoitin jutun itse.
Kun toimittajien ammattilehteen kirjoittaa, se ei voi olla oman tuotteen markkinointia tai PR:ää; sen on oltava journalismia. Siinä on kerrottava jotakin uutta ja sen on palveltava enemmän kohderyhmää kuin tekijää. Asiantuntija-artikkelia tai sen tyyppistä juttua journalistiseen julkaisuun tarjottaessa asian merkittävyys ja kiinnostavuus on hahmotettava kohderyhmän kannalta vielä vähän perusteellisemmin kuin silloin, kun toimitukselle tarjotaan uutisaihetta toimituksen itsensä uutisoitavaksi.
Kun kesäkuussa kohuttiin silloisen valtiovarainministerin Katri Kulmunin saaman viestintäkoulutuksen rahoituksesta, muistin kirjaani kirjaamani opetukset ajankohtaisten yhteiskunnallisten keskustelunaiheiden hyödyntämisestä. Olin haastatellut kirjaa varten Harri Saukkomaata, joka Kulmunia oli valmentanut. Niinpä vinkkailin useita toimituksia pian ilmestyvästä kirjastani, jossa Kulmuni-kohun toinen päähenkilö avaa valmennusfilosofiaansa.
Markkinointi & Mainonta, Iltalehti ja Demokraatti julkaisivat jutun.
Kesäkuussa lähetin muutamille talous- ja muille lehdille sähköpostia, jossa yritin kertoa, miksi kirjani saattaisi kiinnostaa niiden lukijoita. Parista lehdestä vastattiin, että kirjani kiinnostaa ja voisinko lähettää sen sähköisenä. Talouselämästä ei vastattu mitään enkä tiedä, oliko viestilläni mitään vaikutusta asiaan, mutta elokuun lopulla Talouselämä arvosteli kirjani. Arvio ei löydy valitettavasti löydy netistä. Jos löytyisi, linkittäisin siihen mielelläni. Sen verran myönteinen arvio se oli. Talouselämän arviota ja muita kommentteja olen kuitenkin referoinut mm. tällä sivulla.
Bisnesaiheinen verkkojulkaisu Bonfire.fi puolestaan esitti melko kiinnostavan teorian, jonka mukaan eräältä loppukesän somekohulta olisi vältytty, jos kohun virheellään aiheuttaneen ministeriön viestintäväki olisi lukenut Ansaitun. Sitä en tiedä, kuinka Bonfire kirjastani kiinnostui. En ollut yhteydessä tähän julkaisuun, kun en sitä ennestään tuntenut. Pidin kirjasta toki meteliä somessa, ja kustantajan tiedote lähti ties minne. Ehkä tämä herätti Bonfiren kiinnostuksen?
Muita kirjaani käsitelleitä, puhtaasti journalistisia juttuja ei ole eteeni sattunut. Sen tiedän, että vielä muutama journalistinen julkaisu on tilannut kirjastani arvostelukappaleen. ”Palataan tähän joku kerta” -asteelle on jääty muutaman toimittajan kanssa, kun olen yrittänyt heille kirjastani tiedottaa. Aika näyttää.
Kuten kirjassani totean, ansaittua näkyvyyttä on mahdollista saada muistakin kuin journalistisista julkaisuista ja kanavista: asiakaslehdistä, blogeista, podcasteista, vlogeista (käyttääkö kukaan enää vlogi-sanaa?)… Parhaassa tapauksessa nämä uudet, ei-journalistiset julkaisukanavat tavoittavat kohderyhmän jopa tehokkaammin kuin perinteinen media. Esim. Pirkka ja Yhteishyvä ovat kauppaketjujen asiakaslehtiä, mutta niillä on miljoonia lukijoita. Niin ikään suosituimmat tubettajat ovat seuratumpia kuin yksikään maakunnallinen sanomalehti maassamme.
Näistä syistä olen mielelläni antanut haastattelun kaikille sitä pyytäville piittaamatta siitä, ovatko he ihan puhdassieluisia journalisteja. Minulle riittää, että sisältö tavoittaa ihmisiä, joita kirjani saattaa kiinnostaa, ja että uskon pystyväni sanomaan tälle yleisölle jotain hyödyllistä ja kiinnostavaa.
Niinpä edellä mainittujen julkaisujen lisäksi olen ollut haastateltavana STT Viestintäpalveluiden blogissa ja myöhemmin saman puljun videohaastattelussa. Myös Liana Technologiesin podcastissa minua on kuultu. Hiljattain eräs ammattijärjestö pyysi minua mukaan joskus myöhemmin tehtävään haastattelusarjaan, jossa esittelee jäsenilleen hyödyllisiä kirjauutuuksia. Tietenkin suostuin.
Mielestäni ansaitun näkyvyyden / julkisuuden / huomion määritelmän täyttää myös se, kun yksityishenkilö tai yhteisö mainitsee tekemisisesi jossain somekanavassaan. Kun kirjani valmistuttua jakelin sitä kirjan teossa auttaneille ihmisille, halusin tietysti tällä kiittää heitä avustaan, mutta samalla toki toivoin, että mahdollisimman moni heistä pitäisi lukemastaan ja kertoisi sen somessa muillekin.
Lasketaanko luennot, webinaarit ja vastaavat tilaisuudet, joissa olen kirjani kanssa esillä, ansaituksi näkyvyydeksi? Entä asiantuntija-artikkelit esim. uutiskirjeissä ja blogeissa? Myös kaikkea tällaista on viime aikoina ollut ja lähiaikoina tulossa ihan mukava määrä. Noin joka toinen kirjoitus ja esiintyminen on saanut alkunsa omasta aloitteestani, joka toiseen minua on pyydetty. Toiveenani on toki, että työtarjouksia tulisi ovista ja ikkunoista eikä itse tarvitsisi lähestyä ketään. Tässä asemassa on vain harva, joten aktiivisuus kannattaa. Jos et kerro tekemisistäsi missään ja kellekään, on turha ihmetellä, miksei sinua huomata.
PS: Kalenterissani on loppuvuonna vielä jonkin verran tilaa. Ota yhteyttä niin mietitään, miten sinulle saataisiin lisää näkyvyyttä ja kuuluvuutta…
Lue myös, mitä kirjani sisältää ja mitä mieltä lukijat ovat siitä olleet.