Markkinointi&Mainonta-lehti innostui tällä viikolla tekemään Ansaittu julkisuus -kirjastani ennakkojutun. Kirja ilmestyy vasta ensi viikolla, mutta siinä sattuu olemaan tietty kytkös ajankohtaiseen juuri nyt ajankohtaiseen Kulmuni-kohuun. M&M oli saanut medialle tarkoitetun pdf-muotoisen ennakkoversion kirjastani.
M&M:n toimittajan, etunimikaimani herra Isoniemen kirjoittama juttu oli mielestäni hyvä ja asiallinen, ei siinä mitään. Sen julkaisusta kuitenkin seurasi parin mutkan kautta viestintäkonsultti Harri Saukkomaahan liittyvä väärinkäsitys, jonka olen oikaissut someprofiileissani ja erään verkkolehden keskustelupalstalla. Päätin oikaista sen vielä tässä blogissakin. Mutta ensin vähän taustaa:
Haastattelin viime syksynä kirjaani varten Harri Saukkomaata – viestintätoimisto Tekirin hallituksen puheenjohtajaa, viestintäkonsulttia ja entistä tutkivaa journalistia, jonka varttuneemmat muistavat etenkin Kouri-kauppoihin liittyvistä paljastusjutuista. Saukkomaa sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 1990 ja seuraavana vuonna Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon.
Saukkomaa jos kuka siis tietää, miten media toimii, ja osaa valmentaa asiakkaitaan kohtaamaan journalistit tiukoissakin paikoissa, silloinkin kun nämä toimivat kriittisen tarkastelun kohteena olevissa valta-asemissa. Näin ajattelin pyytäessäni Saukkomaalta haastattelua kirjaani varten. Olin perin tyytyväinen, kun hän myöntyi haastattelupyyntööni antoi minulle (maksutta) kaksi ja puoli tuntia yleensä-kallista aikaansa.
Perjantaina 5. kesäkuuta, pari tuntia ennen Katri Kulmunin ilmoitusta ministerinsalkkunsa jättämisestä, Markkinointi&Mainonta julkaisi verkossa juttunsa, jossa se referoi Saukkomaan sanomisia pian ilmestyvässä kirjassani. Muutama tunti Kulmunin eroilmoituksen jälkeen Iltalehti julkaisi M&M:n jutun (koska saman konsernin lehdille tällainen sisältöyhteistyö on mahdollista), tosin lyhenneltynä ja uudelleen otsikoituna.
Kulmuni-kohu: Näin Harri Saukkomaa opastaa kirjassa ohjailemaan toimittajia ”Tämä temppu saattaa pudottaa kärryiltä”
Otsikko Iltalehdessä 5.6.2020
Ansaittu julkisuus -kirjasta lainattu sitaatti, johon IL:n otsikko viittaa, kuuluu näin:
”Jos haastattelija kysyy, onko taivas sininen, haastateltava voi muotoilla kysymyksen uudestaan ja vastata omaan versioonsa siitä: ’Tarkoititte varmaan, että onko maassa lunta. Ei ole vielä lunta satanut.’ Varsinkin suorassa lähetyksessä tämä temppu saattaa pudottaa kärryiltä vähemmän kokeneen toimittajan.”
Harri Saukkomaa kirjassa Ansaittu julkisuus – kaikki olennainen mediaviestinnästä (Alma Talent 2020)
Iltalehden otsikosta ja tuosta sitaatista voi kieltämättä aika helposti päätellä, että Saukkomaa neuvoo viestintätoimistonsa asiakkaita ukottamaan toimittajia vääristelemällä heidän haastattelukysymyksiään. Näin monet nettikeskustelijat ovat päätelleetkin. Saukkomaan (ja oman kirjani ja vähän koko viestintäalankin) puolustukseksi pitää sanoa, että ihan tästä ei ole kyse; Saukkomaa ei ainakaan tässä kirjassa suosittele moista harhautustekniikkaa kellekään.
Saukkomaa toteaa vain sen, että etenkin jotkut poliitikot ovat taitavia tuollaisessa kysymyksenväistötekniikassa. Hän ei haastattelussani varsinaisesti suositellut, että kukaan pyrkisi haastattelussa pudottamaan toimittajaa kärryiltä tai antamaan tälle harhaanjohtavia tai valheellisia vastauksia.
Kirjassani kyllä kuvataan useita tekniikoita, joilla jotkut kokeneet haastateltavat – varsinkin poliitikot – tapaavat kierrellä kiusallisia kysymyksiä. Näitä tekniikoita ei kuitenkaan tässä kirjassa erityisesti suositella. Siinä päinvastoin todetaan: ”Tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kysymykseen on varminta vastata kiertelemättä ja rehellisesti.” (Poikkeuksia voivat olla esimerkiksi sellaiset kysymykset, joihin esimerkiksi laki tai jokin sopimus kieltää vastaamasta.) Kirjassa myös kerrotaan, millaiset ongelmat haastateltavaa odottavat, jos toimittaja ei menekään halpaan.
Harri Saukkomaa on sen verran kokenut median ja viestinnän asiantuntija, että on vaikeaa kuvitella hänen suosittelevan yhdellekään asiakkaalleen toimittajien tahallista harhaanjohtamista. Valehtelusta, kysymyksen väistelystä ja muusta temppuilusta voi seurata haastateltavalle ja hänen julkisuuskuvan rakennusprojektilleen vaikeuksia, jos toimittaja tai yleisö hoksaa hänen bluffinsa. Näistä vaikeuksista kertoo kirjanikin erinäisin esimerkein. Ja jos haastateltava joutuu pulaan yritettyään ukottaa mediaa ja sen seuraajia, se tuskin on haastateltavaa valmentaneen viestintäkonsultinkaan etu. Lisäksi valehtelu on rumaa ja väärin.
Näistä syistä minullakaan ei ole vetämissäni mediaviestintäkoulutuksissa tullut edes mieleen neuvoa ketään olemaan millään lailla journalisteille epärehellinen.
Kirjan eräässä toisessa luvussa Saukkomaa toteaakin:
”Toimittajat usein ajattelevat, että me viestijät olemme valko- ja viherpesijöitä ja että haluamme rajoittaa heidän työtään. Oikeasti meidän täytyy nauttia median puolella jonkinlaista luottamusta, jotta voimme toimia. – – Emme todellakaan maalaa mustaa valkoiseksi, koska meidän on tultava toimeen median kanssa vielä huomennakin.”