Voiko hallittu ”mokaaminen” toimia markkinointikeinona?

Jaakko Kilpeläinen
Kirjoittaja
Jaakko Kilpeläinen
Julkaistu
18.2.2021

Näin hiljattain lähikaupan kaljahyllyllä lapun, jonka mukaan ”yli 2,8 % kiinteitä alkoholivalmisteita ei saa myydä” tietyn ikäisille ja tiettyihin kellonaikoihin.

Lappu sai minut hyvälle päälle. ”Kiinteitä alkoholivalmisteita”, haloo? Nestemäistä alkoholiako sitten nykyään saa myydä kelle ja koska tahansa?

Otin lapusta yllä olevan kuvan. Mietin, millaisilla saatesanoilla kuva kannattaisi somessa jakaa. Ehkä tällä saisi parikymmentä tykkäystä niin kuin joku sai jakamalla kuvaa siitä juomapullosta, jossa lukee havupuuuutejuoma.

Kuva jäi lopulta jakamatta (ennen kuin nyt jaoin sen tässä). En keksinyt sille kovinkaan nokkelia saatesanoja. Mielessäni kävi myös vähän oudolta, mutta tavallaan loogiselta, tuntunut ajatus: mitäs, jos tuo ”virhe” tai mikä lie käsittämätön ilmaus onkin, on kirjoitettu tuohon ihan tarkoituksella?

Ehkä se tarkoitus on innostaa porukka jakamaan tätä kuvaa toinen toistaan vitsikkäämmillä saatesanoilla? Tuolloin se lähikauppa, josta tuo lappu löytyi, saisi näiltä huumoriveikoilta ilmaista mainosta.

En halunnut toimia lähikauppani ilmaisena mainosalustana.

Tai ehkä olisin halunnut, jos olisin keksinyt postaukselle tarpeeksi nokkelan saatetekstin.

Moka on uusi musta

Mokaaminen on viihdettä, ja suosittua sellaista. Sosiaalisen median kanavissa feediini osuu aina välillä mokavideoita, joissa joku esimerkiksi potkaisee rannalla jotakuta päähän, kun se pää päähineineen näytti ihan rantapallolta. Tai jossa joku EU-kriitikko yrittää polttaa EU:n lipun eikä millään saakaan sitä syttymään.

Tällaiset videot saavat reaktioita tuhansilta somekansalaisilta. Kommenteista päätellen tykkääjät tuntuvat pitävän videoita aitoina. Vaikuttaa siltä, että jos mokat paljastuisivat näytellyiksi, hupi hiipuisi ja reaktioiden virta tyrehtyisi.

Minun (ehkä kieroutuneella) logiikallani on vaikeaa ymmärtää monien tällaisten videoiden kohdalla, että millä perusteella niitä muka olisi syytä pitää aitoina?

Mietitään nyt vaikka sitä videota, jossa lyhyt nainen kurottelee jotakin tuotetta kaupan ylähyllyltä. Sitten saapuu pitkä nuorimies, joka näyttää olevan vilpittömissä aikeissa auttaa naista hädässä. Nainen näyttää kiitolliselta – kunnes nuorukainen poistuukin paikalta ylähyllyn tuote omassa kainalossaan eikä näytä edes huomaavan naista.

Videon hauskuus syntyy siitä, kuinka matto vedetään katsojan alta rikkomalla tämän odotukset. Myös videon nuorenmiehen välinpitämättömyys naista kohtaan vaikuttaa niin törkeältä, että se vähän naurattaa. Naisparka – luulee tulevansa autetuksi mutta ei sitten apua saakaan.

(Valitettavasti en enää löydä tuota videota mistään, joten en voi linkittää sitä sinulle. Pahoittelen.)

On vain vaikeaa keksiä kovin uskottavaa selitystä sille, miksi joku videokuvasi naista, joka kurotteli jotain arkista kulutustuotetta kaupan ylähyllyltä. Miten sattuikin, että juuri tätä tapahtumaa kuvattaessa paikalle sattui hämmentävän töykeä tai ehkä unissaan kävelevä nuorimies?

Miten joku sattuikin kuvaamaan sitä portaissa kävelevää tyyppiä juuri ennen sen hassunhauskaa kompastumista? Tai sitä rannalla kävelevää heppua juuri ennen kuin se sattui vahingossa potkaisemaan auringonottajaa päähän?

Entä miksi se EU-lipun polttamisyrityksessään epäonnistunut parivaljakko halusi julkaista videon omasta epäonnistumisestaan?

Kuinka usein sinua videokuvataan, kun olet kaupassa, portaissa tai rannalla tekemättä yhtään mitään tavallisuudesta poikkeavaa (ennen kuin se hupaisa moka tai sattumus tapahtuu)?

Kokeilkaa ja kertokaa?

Niin feikeiltä kuin tuollaiset mokavideot minusta vaikuttavatkin, en voi todistaa niiden epäaitoutta. Videoiden tekijät eivät usein ole tiedossa, eivätkä niiden julkaisijat tunnu mitenkään kyseenalaistavan jakamiensa mokavideoitten aitoutta.

Miksi kyseenalaistaisivatkaan? Jos tarkoitus on saada jakoja, kommentteja ja tykkäyksiä, aitona mokana esitelty hölmöilypostaus saa taatusti suuremman huomion kuin sellainen, jonka kaikki tietäisivät näytellyksi.

Aitous – tai illuusio siitä – on kovaa valuuttaa nykyisissä somekanavissa.

En voi myöskään todistaa aidoiksi tai feikatuiksi mokiksi esim. niitä kaupoissa valokuvattuja hintakylttejä, joissa piti lukea PILLIMEHU, mutta joissa yksi väärä kirjain (I => U) antoikin kyltille irstaan merkityksen.

Aitoa tai ei, tämmöistä mokailua voi olla mahdollista harjoittaa hallitusti. Kokeilkaa joskus, jos teidän yrityksenne imago kestää pientä hulluttelua ja naureskelua. Ja miksei kestäisi?

Virheet ovat inhimillisiä. Kaikki sympatiamme menevät sille, joka uskaltaa myöntää virheensä ja nauraa niille itsekin.

Kokeilkaa joskus kirjoittaa mainokseenne jokin sana vähän ”väärin”, niin että se saa uuden, mauttoman merkityksen.

Kokeilkaa ”vahingossa” otsikoida vaikkapa jokin myyntikirjeenne käyttäen tulla- tai pipari-sanaa niin kuin ette yhtään huomaisi sen pikkutuhmaa sivumerkitystä. (Kaksoismerkitys- eli puujalkahuumoristahan kirjoitin pidemmin ihan äskettäin.)

Kokeilkaa näytellä jokin kompastumiseen tai muuhun mokaan johtava tapahtumasarja ja julkaista siitä ”ihan sattumalta” kuvattu video somekanavisanne.

Kerrottehan sitten minullekin, millaista huomiota tuo ”virhe” teille toi? Ehkä innostun itsekin vähän ”mokailemaan” markkinoinnissani 🙂


Vuoden 2021 hauskin moka -palkinto saattaa hyvin mennä teksasilaiselle juristille, joka ei saanut Zoominsa kissafiltteriä pois päältä ja joutui vakuuttelemaan tuomarille, ettei ole kissa. Oikeuskäsittelyn videokuulemisesta kertoi Suomessa mm. Ilta-Sanomat. Mokaa ei ole syytä epäillä lavastetuksi, mutta vastaavan ”virheen” tietoisessa näyttelemisessäkin olisi kunnon nettihitin ainekset.

Blogin pääsivulle